Syysvedet

Vain sumu joella soutaa

harsoairot vettä tuskin koskettaa

Syys pois omansa noutaa

kesän helmat matkalaukkuunsa laskostaa

On hetki, jolloin ajan soisi lentää,

pyytää mukaansa ja sielua keventää

Taas laillasi tanssii

usva uljas, järven valkeaan verhoaa

Hiipuvan suven viime valssiin

ventovieras julkeaa kumartaa

On hetki, jolloin kuulasta unta tuijotan,

leijailevaa kuolon lunta

Ota syliis tämä yö

sinun annan sitä kantaa

syksyisen veden rantaan jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin

Niin käy kaikki paremmaksi

emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Viileän elokuun viileä, öinen poski

Silkkisen sinen haituvaa silitän

Viileän elokuun viileä, öinen poski

vierittää vesiänsä mutta ilman ikävää

On hetki jolloin samaa unta tuijotan,

leijailevaa kuolon lunta

Ota syliis tämä yö

sinun annan sitä kantaa

syksyisen veden rantaan, jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin

Niin käy kaikki paremmaksi

emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Syksyisen veden rantaan, jota kerran kuljettiin

Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin