Unen Nukkuja

Ulvoin kuuta mustaa, ulvoin kuuta, kutsuin kuolemaa

Ei kiiras roihua kuin minä roihuan

Tusina sakaraa on liikaa kaikkeutta kuvastamaan

Kumarsin kultaa, kultaa kumartaen tartuin tuonelaan

Ei valo lankea kuin minä lankean

Siivetkin kutittaa voi hetken, voi, minä en!

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin

vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin

Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan

ei unet idä ilman unelmien nukkujaa

Kiitin hulluudesta, kiitin julmuudesta jumalaa

Ei meret kuohua kuin minä kuohuan

Aallot voi armoaan pois jakaa, voi, minä en!

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin

vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin

Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan

ei unet idä, idä ilman, ilman unelmien, unelmien nukkujaa

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin

vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin

Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan

ei unet idä, idä ilman

ei, ei, ei unet idä, idä ilman unelmien nukkujaa