Unholan Urut

Kourasta tuntee kämmenen

ryhdistä het` suoraselkäisen

Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa

Sana on miehen mittainen, se luista ei

vaikka kultainen on pinta kivetyksen

alla kutsuvan kulkueen

Odottanut olen tulevaa,

odottanut olen,

nyt kulutan mennyttä aikaa

jota uruilla unholan juhlitaan

Vastuu ei avaa aapistaan

mielipahaa sitä saada tavaamaan

Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien

Kilvan hopeitaan kiillottaa,

jotka pelkin palkein hiillostaan

puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan

Odottanut olen tulevaa,

odottanut olen,

nyt kulutan mennyttä aikaa

jota uruilla unholan juhlitaan

Odottanut olen tulevaa,

odottanut olen,

nyt kulutan mennyttä aikaa

jota uruilla unholan juhlitaan

Ja kun ajattelen kuolemaa

ajattelen sitä,

mitä saanut en milloinkaan aikaan

ja mitenkä minua huomenna soitetaan

- uruilla unholaan…