Uurastaja

Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa

Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa

Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin

Tämän kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kourissani katoaa

lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa

Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa

Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin

Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kourissani katoaa

lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa

Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien

kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kourissani katoaa

lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kourissani katoaa

lepää harteillain jo marras kirkkomaa