Vesi Jota Pelkäät

Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä

ympärillä pylväitä marmorin makeaa

Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä

on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa

Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu

ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys

Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu

ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys

Ei vaivaa puute, huoli

Omat pitävät huolen omistaan

Eikä enää vastapuoli

tässä ajassa juhli voittoaan

On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää

kun terve puna elämän kasvoilta katoaa

Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää

ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan

silloin tiesin, silloin tiesin, silloin tiesin, mikä meidät erottaa

Se on vesi jota pelkäät

Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää