Viattomien Lasten Päivä

Haljennut on lasi ilmapuntarin

rauennut on liike kaappikellon heilurin

tenho talvisen taivaan

ja pauke palavan pakkasen

on maalannut ikkunaan kasvot lapsosen

Kuurasta katsoo pienoinen pää

Huurteesta tuijottamaan käy

Silmät uniset, väriset jään

Hiipumaan käy liekki öljylyhdyn sydämen

liikkumaan saa veto verhot eessä ruutujen

kauan kulunut aikaa,

vaan vaivu ei unholaan

verhotkaan eivät saa piiloon kasvoja ikkunan

Kuurasta katsoo pienoinen pää

Huurteesta tuijottamaan käy

Silmät uniset, väriset jään