Satukirjan Sankari

Kerran sankari mätkähti tarinastaan

Satukirjasta arkehen vaan

Outoja katseli maisemiaan

Kun ei linnaa näy ainuttakaan

Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet

Eivät neitojaan pelastamaan

Minnepä saapuikaan hän matkallaan

Näki työtä ja touhua vaan

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden ja hän tunnisti sen

Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan

Satukirjaansa seikkailemaan

Löysi hän onnen ja sankaruuden

Tosipaikoista arjesta vaan

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden

Ja hän tunnisti sen

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden

Ja hän tunnisti sen