Herrasmiehet

Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki

Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen?

Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!

Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.

Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee

Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja.

Korkeimman kummun koonnut on voittaja

Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin

Päin palkintoja makeita: historia? mainen, katoava kunnia?

Annamme oman aikamme materialle kaikkemme

Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen?

(Toista:)

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Minäminäminä?minäminäminäminä?

Mitä siitä jää, lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

?Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!