Kuonamangeetti

Fantastista

myhäili nekrofiili kalmistossa vaikka

tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi

Hyvää yötä

murahti leidi veteliuok pannullaan

pitkin poikin kohmeloisen kasvoja

Olin tainnoksissa varmaan

tunnin kaksikin ja

siniharmaan sävyn iho saanut nyt

Hanhen maksaa viinaa ja

verta suupielissä sankari

oi taivas tietää kuinka

en yrittänyt

Ja hei jos olikin mulla joskus mieli

likainen liikkeissään

hyljätäkkö se pitänyt olisi

pettää jättää komeron hämärään

Ja hei jos olikin mulla pienet kummallisuuteni

piilossa pään

vaan suuri se

niin suuri se

onneni

autuuden juuri

Olin tainnoksissa varmaan

On totta että putosin taloni ja naiseni

ja jätin uuden poikaystävän Egyptiin

laitoin henkeni alttiiksi mutten suinkaan siksi

että joku harhauttaisi minut

elämään siivosti

Ja jos kerran kun

tuli hyvä vieraisille

niin pianpa jo taas oveen koputti

ratsumies rippeiden

omatunnon äänen häätäen se mieltä hoputti

Kummaan laukkaan

ja taas haukkaan

pientä palaa

perijättären persealaa

Ja hei jos olikin mulla joskus mieli

likainen liikkeissään

hyljätäkkö se pitänyt olisi

pettää jättää komeroon hämärään

Siis otin sen pois sieltä ja pidin

niinkuin rakastettua pidetään

ystävät muistihan vain että

ei unohtaa sovi myöskään

Perkelettä ei

ei